Ja niin on käyty lokakuiset aatteiden turnajaiset loppuun. Numeroitujen Ideologiasotureiden kasvoilla tapetoidut kaupunkikuvat palaavat entiselleen. Tv:n primetime-ajalta on taas lupa odottaa jotain muutakin kuin sote-sopertelua. Keskustalaiset ovat käärineet räsymattonsa ja palanneet koteihinsa, kokoomuslaiset ovat fantastisen uupumuksen vallassa, ja loputonta mainosspämmiä jakelevat vihreät ekoteko-ehdokkaat ovat vaihtuneet suoraveloitusvaltuutusta kärttäviin greenpeace-feissareihin. Ärsyttäviä toki hekin.
Mutta muutama hahmo on vielä valveilla. Tukku tomeran näköisiä, joskin hieman eksyneen oloisia torjuntavoittojohtajia käyskentelee kameroiden edessä. He analysoivat puhki niitä valintoja, joita kaksi ja puoli miljoonaa kansalaista teki hetki sitten. Ja yhtä varmasti kuin päivä seuraa yötä, saamme kuullaksemme ryppään syitä sille, miksi kannatuksen lasku olikin todellisuudessa mitä oivallisin voitto.
Noh, antaa tappion kärsineen näytellä voittajaa. Se on hänen työnsä. Mutta kannattaa pitää mielessä, että puhetta ei ole tarkoitettu faktaksi poliittiseen historiankirjoitukseen, vaan henkiseksi buranaksi kannattajille, jotka kokevat loputtomat tappiot hivenen raskaana kantaa.
Demarit sai näissä kunnallisvaaleissa sodanjälkeisen historiansa huonoimman tuloksen. Samoin kävi edellisissä presidentinvaaleissa. Samoin kävi europarlamenttivaaleissa. Eduskuntavaaleissa tulos oli huonoin sitten vuoden 1962. ”Ota yhteyttä lääkäriin, jos oireet pahenevat”, kertoo aidon Buranan tuoteseloste, mutta valitettavasti Urpilaisen Putkeen sairastuneelle SDP:lle ei ole tunnettua hoitomuotoa.
Sunnuntainen turpakeikka selitetään voitoksi. Niin kuin kaikki aiemmatkin vastaavat. Mutta se ei ole voitto. Se on tappio. Ja se, joka väittää tappiota voitoksi, ei puhu totta.
On ikävää, että niillä kentillä joissa päätetään yhteisistä asioista, on tavanmukaista sanoa yhtä mutta tarkoittaa päinvastaista. Puhua kehittämisestä mutta tarkoittaa leikkaamista ja irtisanomisia. Puhua tukipaketeilla ansaitsemisesta mutta tarkoittaa rahan tolkutonta haaskaamista.
Valheiden kuuleminen on masentavaa. Mutta se, että valehtelu hyväksytään osana maan tapaa, on äärimmäisen surullista. Perussuomalaisia moititaan usein heidän puheistaan. Joskus ihan aiheestakin, kommentit voivat joskus olla vähän rouhevia. Mutta mieluummin kuuntelen suoria, karuja sanoja kuin valehtelun ammattilaisten sametinpehmeää puolitotuuspartituuria.
Jos tämä tulos oli demareille voitto, niin tilataan parit sellaiset lisää, kiitokset. Ja jos perussuomalaisten seitsemän prosenttiyksikön nousu oli tappio, niin antaa niitä samanlaisia tappioita vaan tulla jatkossakin.
Perussuomalaiset on kolmen viime vuoden aikana saanut historiansa parhaimman tuloksen niin eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa, europarlamenttivaaleissa kuin myös presidentinvaaleissa. Ja ellei EU ehdi hajota ennen seuraavia eurovaaleja, saavutamme niissä jälleen uuden vaalivoiton. Se voi olla suuri voitto tai se voi olla pieni. Aika näyttää.