Kirpeä pakkasyö, kello käy yli iltakymmenen. Korkeassa, patsaiden ympäröimässä salissa voi havaita parhaimpiinsa sonnustautuneita, valtakunnan ylimmille portaille kivunneita tuttuja hahmoja.
Näen naisen. Hän vilkaisee olkansa yli, tavoittaa lähellä olevan miehen katseen. Hymyilee tälle, kehaisee miehen asua. Lähettää tälle viestin, yksisanaisen.
”Vanhuslakia”, viesti sanoo.
Naisen nimi on Arja, miehen Kaj – molemmat perussuomalaisia kansanedustajia. Tapahtumapaikka on eduskunnan suuri sali myöhäisenä tiistaiyönä. Kello on puoli yksitoista. Näen heidät eduskunnan verkkolähetyksen kautta, Facebook välittää näkyviini heidän vaihtamansa viestit.
Molempien mieli saattaa hetkeksi palata viiden päivän takaisiin Linnan juhliin ja sen hilpeään tunnelmaan. Mutta itsenäisyyspäivää juhlistetaan vain kerran vuodessa, muina aikoina lainsäätäjien on tyytyminen vähäisempään juhlahumuun. Arki on harmaampaa ja taatusti työläämpää.
Perussuomalaisen toimitus osallistui marraskuussa eduskunnan toimittajaohjelmaan. Nelipäiväinen kurssi oli pakattu täyteen ohjelmaa, ja erinomaiset luennoitsijat avasivat kurssilaisille eduskunnan rakenteita ja toimintatapoja. Anekdootit seurasivat toisiaan, ja päivien kuluessa moni asia täsmentyi.
Valitettavasti eduskuntatyöstä ei saa neljässä päivässä pintaraapaisua enempää irti. Eräs luennoitsija kiteytti asian hyvin: ”Tämä talo on vaativa”. Toinen jatkoi: ”Arki on kiireistä, työpäivät kolmetoistatuntisia. Vapaapäiviä ei ole. Viikonloput kierretään maakunnissa kuuntelemassa kentän ääntä. Tähän taloon on hirveän helppo laitostua.”
Edustajille on toki määritelty pitkä lomakausi. Osa käyttää sen lomailuun, osa urakoi vieläkin hurjemmin. On tavallaan paradoksaalista, jos samat ihmiset, jotka ovat päättämässä meidän kaikkien suomalaisten työaikalainsäädännöstä, joutuvat puurtamaan kellon ympäri. Työskennellään ylipitkiä työpäiviä, jotta saadaan aikaan lakeja, joilla estetään ylipitkien työpäivien teettäminen.
Kansanedustajan työnkuvaan vaikuttaa suuresti se, kuuluuko hän hallituspuolueeseen. Jos kuuluu, voi aina tukeutua hallituksen esityksiin. Opposition edustajien pitää osata ottaa selvää siitä, mikä hallituksen esityksissä on puutteellista. Tehtävä on vähintäänkin haastava.
Edellä mainittuun laitostumiseen liittyy eräs harmillinen liitännäisvaiva. Sillä ei ole tautiluokiteltua nimeä, mutta vanhat viisaat kuiskivat piinasta nimeltä näkyvyyskato. Paneudutaan eduskuntatyöhön niin hyvin kuin pystytään ja tehdään töitä yötä päivää. Huomataan, että valtavasta asioiden kirjosta saa kovin vähän kiinni ja uurastetaan vielä enemmän. Luovutaan kaikista asioista, jotka eivät ole aivan välttämättömiä ja päästetään irti siitä kaikkein tärkeimmästä asiasta, yhteydenpidosta omaa äänestäjäkuntaan.
Tarina kertoo, että sama vaiva voi joskus iskeä myös kunnanvaltuutettuihin. Valtuustoissa käsiteltävät asiat kun ovat ajoittain melkoisen monimutkaisia ja aikaavieviä. Luotetaan liiaksi vanhaan sanontaan: ”hyvä työ puhuu puolestaan” ja unohdetaan se, että potentiaaliset äänestäjät voivat arvioida ainoastaan sellaisia tekoja ja tuloksia, joista he voivat nähdä tai kuulla.
Perussuomalaisen toimitukselle lankeaa suuri vastuu puolueen asioista tiedottamisessa, mutta sekään ei voi täysin korvata yhteydenpitoa oman äänestäjäkunnan suuntaan. Lehti voi ja haluaa tukea tätä tehtävää. Nyt ja jatkossa. Mutta vastuu meille tärkeiden asioiden esillä pitämisestä on meillä kaikilla.
Kirpeä pakkasyön työrupeama loppui viimein. Kello venyi viittä minuuttia vaille yhteen yöllä. Puheet tulivat pidetyksi, kannat muistiin merkityiksi. Myös Hannan, Kiken, Pirkon ja Laurin työpäivä on lopussa. Puhetta johtanut vanhempi herrasmies, Anssi nimeltään, pääsi myös viimein kotimatkalle.