Miksi kauhistellaan sitä, että suomalainen politiikka on ennennäkemättömässä kriisissä? Hoetaan totuuden jälkeistä aikaa, populismia, oikeusvaltion kaatumista, hyvinvointivaltion kaatumista ja mitä kaikkia nyt noita onkaan.
No onko Suomen politiikka “rikki”? Enpä tiedä. Äsken käytiin vaalit, laskettiin tulokset, julistettiin voittajat ja sitten neuvoteltiin hallitusohjelmasta. Lopuksi lyötiin kättä päälle ja julkaistiin ohjelma. Hallitus aloittaa työnsä. Kuulostaa ainakin omiin korviini normaalilta meiningiltä.
Varmaankin on niin, että eri sortin sosialistien mielestä väärät puolueet voittivat. Mutta tasavallassa kansa valitsee edustajat. Kansan valitsemat edustajat laativat lait, ja niiden on noudatettava perustuslakia, joka suojelee erityisesti vähemmistön oikeuksia suhteessa enemmistön tahtoon.
Vaaleissa menestyvät yleensä parhaiten ne puolueet, jotka ovat onnistuneet osoittamaan taitavuutta, pitkäjänteisyyttä sekä ennen kaikkea ehdottaneet suomalaisten näkökulmasta järkevimpiä poliittisia ehdotuksia. Vaaleissa eivät yleensä menesty ne poliitikot, jotka unohtavat kansalaiset ja keskittyvät omien, henkilökohtaisten ongelmiensa ratkaisemiseen.
Politiikka ei ole minä-minä-laji. Kyse ei ole MINUSTA. Politiikassa on kyse MEISTÄ. Jos poliitikko kuvittelee, että hänen omat ongelmansa ja omat harminsa ovat tärkein asia koko maailmassa, pieleen mennään ja lujaa. Ja juuri tämä oli vihervasemmiston vaaleissa luhistanut harhakuvitelma.
On vaikeaa ymmärtää, mikseivät he itse sitä tajunneet. Politiikan päämekanismit ovat kuitenkin aika yksinkertaisia.
Näyttäisi itse asiassa siltä, että politiikka ei ole kriisiytymässä, vaan normalisoitumassa. Politiikka palaa juurilleen ratkaisemaan Suomen isoja asioita eikä Katajanokalla asuvien fillarivihreiden tunteenomaisia mielenheilahteluja.
Järki palailee Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaan.
Ehkä asiat palaavat raitilleen mediassakin.
Median keskeisin tehtävä ei ole Pikku Kakkonen eikä julkkisten kyttääminen vaan poliitikkojen valvonta. Median ei pitäisi höyrähtää poliittisista aatteista eikä huumaantua kiiltokuvapoliitikoista. Mikäli näin on käynyt, median olisi syytä ymmärtää tyrineensä ja palata normaaliin päiväjärjestykseen. Näyttää siltä, että juuri näin onkin käymässä. Kriittinen journalismi on palaamassa medioiden päivälistoille, ja vallan vahtikoira räksyttää täyttä vauhtia uudelle hallitukselle. Näin pitääkin. Jos media ei valvoisi poliitikkoja, nämä tekisivät mitä lystäisivät ja tuhlaisivat miljardit toissijaisiin kohteisiin – juuri sillä tavalla kuin Marinin kaudella kävi.
Toimittajien olisi ehkä hyvä ymmärtää, kuinka tuhottoman kalliiksi heidän faniprojektinsa maalle oikein kävi. Ehkä luvut auttavat: Antti Rinteen/Sanna Marinin kaudella uutta velkaa ryöpsähti 40 miljardin verran. Tästä 15,5 miljardia meni koronatoimiin ja Ukrainan sotaan. Loppu on sitten sitä kaikkea muuta.
Marinin kauden aikainen holtiton tuhlaus ei ollut normaalia. Se hirvitti jokaista talouden perusteet ymmärtävää. Hallituksen pitäisi minimissään ymmärtää rahan arvo ja osata tehdä alkeellisia laskutoimituksia, jotta hallitus ei ajaudu tunteen valtaan, eikä pahimmillaan erehdyksen tai huijauksen kohteeksi.
Marinin hallituksen avohärdelliä oli uskomatonta seurata erityisesti silloin, kun se vaikutti harjoittavan ”tunnevaltaista rahankäyttöä”. Numerot eivät kuitenkaan valitettavasti liiku sen mukaan, miten tunteet liikkuvat.
Tähän loppuun laitan tunnevaltaisen rahankäytön osuvan kuvauksen, joka löytyy 2015 julkaistusta ansiokkaasta kirjoituksesta ’Kuusi vinkkiä järkevään rahankäyttöön’. Kirjoituksen väitetään perustuvan kuluttajatutkimuskeskuksen Minna Ruckensteinin haastatteluun. Ohessa suora lainaus:
”Hyvä itsetunto tekee useimmiten rahankäytöstä järkiperäisempää ja maltillisempaa. Jos itsetunto on hyvin heikko, kuluttaminen voi olla jopa pakkomielteistä. Tunnevaltainen ja impulsiivinen shoppailu voi olla turvallisuudentunteen, arvostuksen ja rakkauden korviketta. Pidä rahat ja tunteet erillään toisistaan. Mitä enemmän raha ja tunteet sotkeutuvat toisiinsa, sitä enemmän siitä seuraa yleensä taloudellista sotkua. ”
MATIAS TURKKILA
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen-lehden #6-7/2023 pääkirjoituksena.
Blogitekstin kuvituskuva: Midjourney AI – joka muuten piirtää liikaa jalkoja, mutta koska kuva on muuten mainio, antaa sen olla.