(Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen-lehden #2/2023 pääkirjoituksena)
Olihan se 1980-luku näin jälkikäteen ajateltuna aika täyspäistä. Normiperheessä oli isä, äiti ja pari lasta. Oli pankkilainalla hankittu tiilitalo, pihalla kultainen noutaja, talon edessä Saab. Isä oli töissä tehtaalla, äiti opena koulussa. Lapset kävivät lähikoulussa, kerran vuodessa poliisi tuli kouluun varoittelemaan, että älkääpä käyttäkö huumeita. Lomilla käytiin mökillä. Suomi vaurastui pikkuhiljaa, kotiin saapui arkea helpottavia innovaatioita. Välillä oli rankkaa, mutta asiat etenivät pääosin hyvään suuntaan.
Sitten tuli 2020-luku.
Nyt miehet on leimattu toksisiksi, syntyvyys on romahtanut. Tytöt ovat poikia ja iseillä on menkat ja he kuulemma synnyttävät. Vauvat ovat hiilisaastetta eikä sellaisia pidä hankkia, mutta Suomeen pitää silti haalia muualta kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa. Teineille tuputetaan kouluissa maailmantuskaa. Poliitikot ajavat huumeiden laillistamista ja narkkaamishuoneita, Yleisradio tuputtaa ammatinvalinnaksi prostituutiota. Meno on monin paikoin varsin sekopäistä, eikä se osoita rauhoittumisen merkkejä. Ihmiskunnan pelastus nojaa kuulemma räyhäkkääseen feminismiin ja ekokiihkoiluun.
Mistä nämä kajahtaneet ajatukset oikein tulevat? Ja miksi on niin pelottavaa sanoa, että ”hei tässä ei välttämättä ole järkeä”.
Vastaus on itse asiassa aika yksinkertainen: sekopäisyys kuljetetaan koteihin joko telkkarin, netin tai kotiin kannetun lehden voimin. Sekopäisyyttä tuotetaan teollisessa mittakaavassa, ja sen noudattamista valvotaan. Harvemmin kysytään: Miksi näin tapahtuu?
+++
Aatteet ja ideat harvoin leviävät itsestään. Tyypillisesti ne ensin rakennetaan ja sitten jaellaan samaan tapaan kuin elokuvien ensi-illat. Jakeluvälineenä toimii media, joka kirjaimellisesti moukaroi nämä tarinat ihmisten tajuntaan. Niitä nuijitaan ihmisten päiden sisälle tuhansia kertoja, niin kauan, että halutut tarinat juurtuvat aivojen harmaaseen massaan. Ihmisten aivoihin rakennetaan tarkoituksella tietty tapa ajatella. Tämän takia tiettyjä tarinoita jankataan joka päivä. Ihmisten kuuluu pelätä, koska pelon avulla voidaan ohjailla. Psykologi George Lakoff avaa tätä kirjassaan Don’t think of an elephant (suom: Älä ajattele elefanttia).
Miksi tällaista tehdään?
No siksi, koska se hyödyttää kuvioon osallistuvia massiivisesti. Mieti itse: Maapallon suurimpia pankkeja, finanssi- ja sijoitusyhtiöitä on aiemmin pidetty lähinnä verenimijöinä. Kuin taikaiskusta 2015 tienoilla nämä megakorporaatiot alkoivat luoda nahkaansa uudelleen ja yksi kerrallaan ilmoittautuivat hyvyyden joukkoihin. Niihin rekrytoitiin roppakaupalla eettisyyden, globaalin vastuun, diversiteetin ym. julistajia.
Samaan aikaan maailman suurimmat mediayhtiöt alkoivat toistella tarinaa vääjäämättä edessä olevasta globaalista ilmastotuhosta. Ainoaksi pelastukseksi leivottiin energiajärjestelmien muutos sekä valtavien rahasummien kanavointi näille samoille tahoille.
Kuvio menee läpi. Ei toki kaikille, mutta niille, jotka luottavat enemmän Yleisradion tai CNN:n lähetyksiin kuin siihen, mitä havaitsevat omin silmin. Useimmat ihmiset arvelevat, että uutistoimistojen tehtävä on välittää uutisia. Tekevät ne toki sitäkin, mutta varsinaisesta päätoimialasta harvemmin puhutaan. Media on julkisen mielipiteen hallinta- ja muokkauskoneisto. Englanniksi: Management of public opinion. Hallitse maailman mediaa, hallitset ihmisten todellisuuskäsitystä sekä samalla maailman poliittisia järjestelemiä. Kätevää.
Globaalit suuryhtiöt pyörittävät maailmaa yksinkertaisen syyn takia: ne pystyvät siihen ja ne tienaavat sillä. Monet niistä ovat vauraampia kuin valtiot. Ei ole välttämättä edes kyse siitä, että ne olisivat ahneita. Ne ovat vain kasvaneet liian isoiksi ja vahvoiksi. Niitä ei voi enää määrätä poliittisilla päätöksillä. Valtapyramidi on kääntynyt. Ne ohjailevat nyt politiikkaa ja mediaa.
Entä mikä sitten on tämän jatkuvan mediatuputuksen ja pelon kylvämisen tarkoitus? Se on yksinkertainen: siirtää sinun rahasi jonkun muun taskuihin. Propagandan klassinen tehtävä on saada ihmiset hyväksymään itselleen epäedullinen ratkaisu. Ja politiikassa on aina kyse rahasta. Politisoituneessa taloudessa kaikkein rikkaimmat rikastuvat sillä, millä keskiluokka köyhdytetään.
Tee asumisesta, liikkumisesta ja elämisestä sikakallista -> köyhdytät keskiluokan, mutta teet muutamista sikarikkaita. Ei sen näin tarvitsisi olla.
Suurpääoma hysterisoi tarkoituksella Suomea. Se tekee sen oman taloudellisen etunsa vuoksi. On omituista, kuinka perinteinen vasemmisto on nielaissut suurpääoman syöttämän koukun niin syvälle. Toisaalta vasemmistollekin kyse on rahasta. Se saa ”kansalais”järjestökoneensa kautta kupattua valtavan määrän veroeuroja. Kahmimisen kritisoijat leimataan ihmisoikeusvastaisiksi.
Viulut maksavan tavallisen suomalaisen osa on surullinen. Kukkarolla ovat yhtä aikaa Herlinit ja Li Anderssonit. Mitä kiivaammaksi hysterisointi kiihtyy, sitä nopeammin Suomi uppoaa.
MATIAS TURKKILA